Tämän tekstin,
joka mahdollisesti laajenee jonkinlaiseksi tekstisarjaksi, on tarkoitus
käsitellä Googlen toiminnallisuutta ja uusmaterialismia. Ajatuksenani on
tarkastella Googlen toiminnallisia muotoja, sitä minkälaisia logiikoita tai
paremminkin minkälaisia topologisia tulemisen muotoja sen moninaiset rihmastot (tai hakukonehämähäkit) käyvät läpi. Yleisenä tavoitteenani on yhdistellä markkinoinnin teemoja sekä Deleuzen, Nietzschen ja Spinozan filosofiaa.
Yritys ykseytenä ja moneutena
Markkinointialan
seminaareissa ja luentotilaisuuksissa kuulee usein fraasin ”yritys ei ole
olemassa, jos sitä ei löydy…” Esimerkiksi viime keväänä printtimedian vahva
puolestapuhuja Harri Knaapi sanoi,
ettei yritystä ollut 80-luvulla olemassa, jos sitä ei löytynyt keltaisilta sivuilta.
Ja tätä mieltä on edelleen moni pk-alan yrittäjä! Sittemmin olemme saaneet
totuttautua fraasin uudempaan versioon, jonka mukaan yritys on olemassa vain
jos se löytyy internetistä.
Kysymys siitä,
että onko jokin olemassa vai ei, on laadultaan ontologinen. Ontologia on sananmukaisesti oppi olemassaolevasta eli
tarkemmin sanoen siitä, että mitkä asiat ovat olemassa ja mitkä jutut tekevät
niistä olemassaolevia.
Knaapin väittämä
siitä, että keltaiset sivut saivat yrityksen olemassaolevaksi ei välttämättä
ollut lähtökohtaisesti filosofinen, mutta tämä ajatus tuo esille erinomaisesti
esimerkiksi Deleuzen tai Nietzschen ajatuksen olemassaolosta. Deleuzelle olemassaolo on tulosta
suhteista ulkopuoleen tai tarkemmin sanoen, olemassaolo syntyy suhteiden keskittymissä
tai painetiloissa (myös Nietzschen vallantahto noudattaa tätä samaa ajatusta
olemassaolosta). Ajatus on siis se, että yrityksen olemassaolo syntyy sen
suhteista ulkoisiin asioihin. Yrityksen tapauksessa kysymys on ilmiselvästi yrityksen
asiakkaista ja potentiaalisista asiakkaista sekä yhteistyökumppaneista ja
kilpailijoista (yritys ei sananmukaisesti ole olemassa, ainakaan pitkään,
mikäli ei huolehdi esiemerkiksi markkinoinnistaan).
Markkinointilogiikka
saa siis radikaalin muodon Deleuzen ja Nietzschen filosofiassa.
On keskeistä huomata, että kuinka yhtä aikaa tämä ajatus olemassaolosta on
todella omituinen ja samalla hyvin arkinen. Yritys ei tosiaankaan ole olemassa yksin. Yritys ei ole yksityinen tai
muista erillinen toimija. Yrityksen olemassaolo ei ole lähtöjään
siitä itsestään, eikä sen suhteessa esimerkiksi asiakkaisiin oleteta yrityksen
ensisijaista olemassaoloa. Päinvastoin, yrityksen tekee olemassaolevaksi sen
toiminta (esimerkiksi markkinointitoiminta). Se, miten yritys vaikuttaa asiakkaisiin
(saa kiinnostumaan tuotteista, tekemään ostopäätöksen jne.) sekä miten yritys
vaikuttuu asiakkaistaan (kehittää tuotteitaan, kohdentaa markkinointiaan jne.).
Yritys on siis olemassa sikäli kun se vaikuttaa ja vaikuttuu; sikäli kun se
toimii.
Tämä väittämä tekee yrityksen olemassaolosta jatkuvasti muuttuvan, jolloin
yrityksellä ei ole enää yhtä pysyvää identiteettiä tai koherenttia brändiä,
vaan sillä on useita prosessuaalisia brändejä, jotka eivät perustu staattisiin
identiteetteihin, vaan moninaisiin vaikuttumisen ja vaikuttamisen suhteisiin. Yritys
on siis sanalla sanoen moneus, se koostuu monista vaikuttumisen ja
vaikuttamisen suhteista, joissa sen toiminta muokkautuu ja joita se muokkaa. Yritys
ei ole mikään yksinäisesti toimiva monoliitti, vaan useiden voimien
muodostamassa painetilassa toimiva moneus!
Tämä ajatus on hyvä muistaa yritystoiminnan perustana: yrityksen
identiteetin tarkka säätely varsinkin yrityksen itsensä toimesta on silkka
mahdottomuus, ja sen tiukan sääntelyn yrittäminen on tulosta ajatusvirheestä,
jonka mukaan yhtenäinen identiteetti on ylipäätään olemassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti